Muutama kuukausi bloggailua takana.

Tämä oli ihan uusi juttu minulle. Puoli vuotta sitten en edes tiennyt, mikä on blogi.

Kirjoitin aikanaan päiväkirjaa. Se joutui vääriin käsiin ja voitte arvata, että siitä seurasi kaikenlaista ikävää. Lopetin siihen.

Haaveilin salasanalla suojatusta nettipäiväkirjasta. Jokin itsensäpaljastamisvietti kuitenkin ajoi minut kirjoittamaan julkisesti ja tässä sitä nyt ollaan.

Suunnittelin ensin kirjoittavani asioita vain itselleni. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut ajattelevani yhä enemmän myös mahdollisia lukijoita. Yrittänyt kirjoittaa niin, että joku saattaisi jopa ymmärtää mitä tarkoitan.

On vaikeaa kirjoittaa asioista kaunistelematta, kun tietää jonkun lukevan mitä ajattelet. Pyrin siihen kuitenkin. Palaute on ollut kannustavaa; kukaan ei ole (vielä?) haukkunut idiootiksi.

Toivon pysyväni täysin anonyyminä. Toivon, ettei kukaan tunnista minua kirjoituksistani. En nimittäin halua loukata ketään. Silti olen jo kirjoittanut monesta asiasta, joista en halua kenenkään tietävän. Ja julkaissut ne blogissani. Uhkarohkeaa? Ehkä.

On vain niin, että kaikkia asioita ei voi kertoa edes lähimmilleen. Silti ne pyrkivät ulos tavalla tai toisella. Onneksi on blogi.