Olen tavannu Prinssin kerran aikaisemminkin. Se oli ehkä kuukausi sitten. Nähtiin baarissa, vaihdettin pari sanaa mutta sitten siinä oli kaikenlaista muuta ja juttu jäi siihen. Hän jäi kuitenkin mieleeni ja jotenkin ajattelin, että meidän välillä oli heti jotain kummaa 'värinää';) 

Paljon keskustelua herättänyt pihtaamiseni vaatii nyt hieman perusteluja

1. Prinssi on just sellainen komea ja urheilullinen nuorimies, jonka perässä kaikki muijat juoksee. Ja just sellanen, joka saa ihan keneltä vaan. No, en halunnu olla sille ihan kuka vaan. Ai miksen? No siksen, että ihastuin siihen niin hirveesti. Siinä ois mulle todella hyvää poikaystäväainesta.

2. Juuri sen ihastumiseni takia siis toivoin, ettei homma jäisi vain yhteen iltaan. Jos näin olisi kuitenkin käynyt, luultavasti minua olisi vituttanut se paljon enemmän silloin jos olisin antanut, kuin että jos en olisi. Vituttanut olisi joka tapauksessa.

Mutta onneksi ei vituta, koska sain illalla tekstiviestejä:):):) Ja kärsin jälleen tästä kirotusta ihastumisesta...

Albertan opetus: Jos toivot, että se soittaa, älä anna. Jos taas on ihan sama soitaako se, anna palaa.