Tapasin tanssijan. (Ei siis mitään sovittua vaan "sattumalta")
 
Voi luoja mikä mies. Ei edes mikään kamalan komea. Sen läsnäolossa on vaan sellaista voimaa, että saan siitä kylmiä väreitä. Ja sen täytyy aistia miten heikkona olen siihen. Se härnää minua niin kuin kissaa. Pyörittelee lankarullaa ja juuri kun hyökkään, vetäisee sen pois. Tapahtumien kulku ei ole lainkaan minun hallussani.
 
Tanssimme ja juuri kun ajattelin varmasti tulevani siinä paikassa se loppui ja hän lähti. Pikkuhousut märkänä kävelin kotiin.
 
Seuraus: panetus, joka ei lähde omin käsin. Enkä edelleenkään tiedä hänestä mitään.
 
*Huokaus*
 
PS. Heikkolihainen pikkuhoro minussa laittoi aiemmin MKM:lle viestin. Onneksi hän vastasi. Saattaa olla, että näemme lähiaikoina mutta en usko ennen kuin näen. Toivottavasti ei vaan kohta käy niin, että minulla on kaksi palloa kentällä yhtäaikaa...