Runopoikaa kesti 3 kuukautta. Loppu oli ikävä, jokseenkaan siihen ei liittynyt kolmansia osapuolia tai mitään muutakaan sellaista, ainoastaan ratkaisemattomia eriäväisyyksiä ajatusmaailmoissa ja arvoissa.

Lohdutin itseäni hetken prinssin kanssa vain huomatakseni, ettei tämä kiinnostanut minua enää lainkaan (mitä nyt ehkä hieman krapulan aikaansaamassa fyysisessä mielessä).

Tämän tarinan onnellinen loppu on siis vielä kuulematta. Kuka veikään Albertan sydämen lopulta? Ken tietää, ehkä jatkan jossain toisessa paikassa;)

Päätin ottaa riskin.
Hypätä, vaikken tiedä osaanko lentää. Sukeltaa, vaikken tiedä onko pinnan alla kiviä. Aloittaa suhteen.

Runopoika hurmasi minut. En kutsu enää itseäni sinkuksi. Olen "rakas". Poistin kaikkien säätöjen numerot kännykästä. Ilmoitin Prinssille, etten ole enää käytettävissä.

Tuore suhde on hauras. Sitä haurastuttaa epävarmuus, välimatka, ajan puute. Olen kuitenkin toiveikas. Ja onnellinen:)

PS. Seksi on vaan NIIN paljon parempaa kun oppii tuntemaan toista

Makaan sängyssä alasti selälläni. Päässä pyörii. Oksettaa.

Vieressäni on joku. Täydellinen vartalo. Lihaksikkaat käsivarret. Seksikäs niska. Kalju.

Prinssi!

Puristan silmäni kiinni ja toivon tahdonvoimallani voivani muuttaa hänet joksikin muuksi. Käännän kylkeni, teeskentelen nukkuvaa ja toivon että hän häipyisi. Myöhemmin suihkussa jynssään hänen jälkiään iholtani. Iho hellänä.

Herään ja soitan Runopojalle. On niin ikävä.

Kukaan muu ei enää tunnu miltään.

Tapasin Runopojan vuoden vaihtuessa.

Runopoika on erilainen mies. Herkkä. Hellä. Hassu. Söpö. Komea. Fiksu (puhumattaakaan riittävistä fyysistä ulottuvuuksista). Hän osaa puhua, pussata, koskettaa ja rakastella. Aina kun olen hänen lähellään olen varma olevani minulle tarkoitetun ihmisen seurassa. Runopoika ei pelaa mitään pelejä vaan on juuri sellainen kuin on ja tietää mitä haluaa.

Ongelma on, että välillämme on hirveän pitkä matka. Heti kun eroamme, kyyninen puoleni alkaa toitottaa minulle kaukosuhteen mahdottomuuta. Yhteiset hetkemme ovat olleet kuin unta ja herääminen siitä unesta reaalimaailmaan pelottaa. Pelottavaa ajatella myös sitä ikävöinnin määrää, johon väistämättä törmään mikäli tästä joskus kehittyy jotain. Se kun jo nyt tuntuu hetkittäin liikaa.

Toiseksi, huomaan väistämättä kärsiväni sitoutumiskammosta. Vaikka juttu Runopojan kanssa on hyvin alussa, se on  jo nyt vakavin suhteeni yli vuoteen. Ei säätö. Suhde. Mietin jatkuvasti luotanko itseeni niin paljon, että uskaltaisin sitoutua. Ja haluaisinkokaan? Kaikenlaisia houkutuksia kun löytyy täältä lähempääkin.

Olen tietoisesti pitänyt matalampaa profiilia muiden miesten kanssa viimeaikoina. Runopoika on vain sellainen, jota en halua loukata säätämällä yhtäaikaa muiden kanssa. Tämä täytyy ensin katsoa loppuun.
 

Näin uuden vuoden alussa tekee mieli muistella hieman mennyttä vuotta.

Vuosi 2006 oli minulle hyvin erilainen vuosi. Ensimmäinen kokonainen sinkkuvuosi aikoihin. Se oli rankkakin välillä mutta myös antoisa, moneltakin kannalta. Vuoteen mahtuu monta ihastumista, uusia kokemuksia, seksiä, sen puutetta, rakkaudenkaipuuta ja itsenäistymistä. Tämä vuosi on ollut minulle ennen kaikkea kasvattava kokemus (vaikka kun nyt luen kirjoituksiani läpi, huomaan, ettei se välttämättä ainakaan niistä näy, heh). Jokatapauksessa tunnen nyt seisovani paljon vahvempana omilla jaloillani kuin vuosi sitten. Olen itsevarmempi, seesteisempi, tiedän taas hieman tarkemmin mitä haluan.

Rakkaus. Ihastuin useaan otteeseen. Eniten mieleen ovat jääneet Tanssija (joka ei koskaan kehitynyt haaveilua pidemmälle), MKM (joka aiheutti minulle pahimmat sydänsurut tänä vuonna) ja Prinssi. Vuoden kruunasi Nettirakkaus, jota kutsuttakoon tästä lähtien Runopojaksi. Opin paljon säätämisestä mutta myös sen, että säädöt harvemmin kehityvät mihinkään vakavampaan suuntaan. Säätäminen on vain tätä päivää. Kukaan ei uskalla sitoutua, kukaan ei usko siihen "yhteen ja oikeaan", kukaan ei uskalla ottaa riskiä rakastua. Toivoisin, että ensi vuonna säätäisin vähemmän. Olisin kärsivällisempi. Uskaltaisin ottaa riskin. Uskaltaisin rakastua ja olla rakastettu. Ja heh, jos sen aika koittaisi, kykenisin olemaan luottamuksen arvoinen:)

Seksi. Harrastin seksiä vuonna 2006 ensimmäisen kerran aamuyöllä 1.1. Partnerina oli ystäväni kaveri. Meidät oli esitelty paria viikkoa aiemmin ja kun huomasimme molemmat olevamme yksinäisiä vuodenvaihteessa, päätimme yhyttää toisemme. Kukapa nyt uutenavuonna haluaisi yksin olla? Se ei ollut mitään suurta ihastumista, edes himoa. Päädyimme vain jatkoilla saman peiton alle pimeään. Onneksi pimeään, sillä kyseinen mies ei todellakaan päivänvalossa ilman vaatteita näyttänyt kummoiselta. Itse yhdyntä oli ehkä elämäni lyhin. Todellinen "työntö ja tuijotus". Onneksi olin sitä ennen saanut kelvollista suuseksiä, joten olin vain tyytyväinen kun pääsin viimein unten maille. Tapasimme vielä pari kertaa vuodenvaihteen jälkeen mutta (yllätys, yllätys) homma kuitui kasaan.

Kaikenkaikkiaan minulla oli vuonna 2006 12 partneria. Ei paljoakaan, ottaen huomioon kuinka paljon oli yritystä? Oikeastaan pääsinkin todella vauhtiin vasta kesällä, kevään säädin melkein kokonaan ihan väärän miehen kanssa. Vuoden loppua kohti vauhti vain kiihtyi. Sain sekä loistavaa, hyvää, huonoa ja erittäin huonoa seksiä, m+2n seksiä sekä 9½n suuseksiä:) En voi sanoa, että katuisin yhtäkään tapausta. Jos jotain kadun, niin sitä, etten mennyt sänkyyn MKM:n kanssa silloin, kun minulla oli siihen mahdollisuus;) Onnellinen olen siitä, että en päätynyt sänkyyn Rakkaan Exäni kanssa, vaikka "läheltä piti" -tilanteita olikin muutama.

Viimeisen kerran harrastin seksiä vuonna 2006 31.12. noin klo 02:00. Ettepä arvaa kenen kanssa?